Tämän vuoden festivaalitraileri Mære alkaa painajaismaisista tunnelmista. Synkkä unimaailma on ohjaaja Matti Vesasen töissä toistuva teema. Keskustelimme Vesasen kanssa painajaisista, trailerin teknisestä toteutuksesta ja R&A-muistoista.

Olemme pienessä yksiössä, kenties itäisessä kantakaupungissa. Tatuoitu hahmo retkottaa pedillä. Unen verho raottuu, kun pieni riivaaja riekkuu päähenkilön rintakehällä ja ronklaa tämän hampaita. Kuva assosioituu Henry Fuselin maalauksen Painajainen (1781). Tunnelma on samanaikaisesti karmiva ja hieman koominen. Koittaako heräämisen hetki ja vapahdus? Pääseekö enkeli siivilleen?

Saattaa olla, että taustalla kytee edelleen jonkinlainen painajaismaisuus, joka nyt purkautuu tämän idean kautta.

Trailerin ohjaaja Matti Vesanen (Veli Studio) kertoo olleensa kiinnostunut painajaisten tematiikasta jo aiemmissa töissään.

“Ensimmäinen lyhytelokuvani nimeltään Nightmare käsitteli myös painajaisia. Yhteys valkeni minulle vasta, kun festivaalitraileri oli lähes valmis. Huomasin, että sama teema toistuu ja palaa jostain syystä usein töihini. Unimaailma ja erityisesti vahvat painajaiset ovat aina kiehtoneet minua. Tehdessäni Nightmare-lyhytelokuvaa elin vaihetta, jolloin kohtasin erittäin intensiivisiä painajaisia lähes joka yö. Onneksi öiden levottomuus on tasoittunut, ainakin niin kuin muistan. Saattaa olla, että taustalla kytee edelleen jonkinlainen painajaismaisuus, joka nyt purkautuu tämän idean kautta.”

Vesanen kertoo toivovansa, että voisi tulevaisuudessa pureutua unimaailman teemaan vielä syvemmin. Se tarjoaa hänen mukaansa mahdollisuuden tutkia ihmismielen ulottuvuuksia ja pelkojen vaikutusta luovuuteen.

Esimerkiksi tässäkin projektissa näyttelin itse sätkimistä ja ylös nousemista tallentaen liikkeen tietokoneelleni ja viilasin näitä liikkeitä sopimaan muihin hahmoihin ja digitaaliseen tilaan.

Ohjaaja kehoineen ja huoneineen on myös itse yllättävällä tavalla trailerissa läsnä. Vesasen animaatioiden taustalla on usein liikekaappaus, jossa oikean kehon liikkeet taltioidaan digitaaliseen muotoon.

“Esimerkiksi tässäkin projektissa näyttelin itse sätkimistä ja ylös nousemista tallentaen liikkeen tietokoneelleni ja viilasin näitä liikkeitä sopimaan muihin hahmoihin ja digitaaliseen tilaan. Trailerissa näkyvä huone on oikea huone, jonka olen skannannut valokuvilla ja siten muuntanut sen osaksi digitaalista animaatiotani, jotta saavutan oikean tilan tunnun.”

Vesanen pyrkii animaatioissaan luomaan sekoituksen realismia, nukkemaisesta tunnelmaa ja piirroksellisesta jälkeä.

“Tavoitteeni on kameratyöskentelyä ja valaistusta hyödyntäen luoda visuaalinen hybridi, joka yhdistää nukkekodin tunnelman ja digitaalisen maailman ainutlaatuisella tavalla. Haluan, että lopputulos herättää katsojien mielikuvituksen ja virittää tunnelman seuraavaksi alkavaan elokuvaan.”

Elokuvataiteen ystäväksi tunnustautuva Vesanen kertoo nauttivansa erilaisista tyylilajeista. Monipuolinen elokuvien kirjo on toiminut myös inspiraation lähteenä.

Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä on kuitenkin Mamoru Oshin luoma Ghost In The Shell -anime. Siinä kerronta, teema ja visuaalinen tyyli sulautuvat saumattomasti yhteen.

“Ihailen esimerkiksi Robert Eggersin taitoa kertoa tarinoita ja hänen omaperäistä kuvaustapaansa. Arvostan myös Spiderverse-animaatioelokuvien kykyä hyödyntää digitaalista animaatiota uusilla, kiehtovilla tavoilla. Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä on kuitenkin Mamoru Oshin luoma Ghost In The Shell -anime. Siinä kerronta, teema ja visuaalinen tyyli sulautuvat saumattomasti yhteen. Se on todellinen mestariteos. Uskon, että juuri tästä teoksesta olen ammentanut syvällisimmät vaikutteet omiin töihini.

R&A:han Vesasella liittyy lämpimiä muistoja, joihin moni pääkaupunkiseudulla varttunut voinee samastua.

“Festivaali on merkinnyt minulle valtavasti siitä lähtien, kun muutin Helsinkiin ja aloitin opinnot Torkkelin Kuvataidelukiossa. Muistan elävästi ensimmäiset syksyt, jolloin hankin aina sarjalipun itselleni ja kiiruhdin näytöksestä toiseen uppoutuen siihen ainutlaatuiseen tunnelmaan, jonka niin elokuvat kuin pimenevät syysillat loivat. Muistelen lämmöllä erityisesti festivaalin viehättävää ilmapiiriä ja monipuolisia elokuvakokemuksia. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä liittyy Sebastian Schipperin upeaan yhden oton elokuvaan, Victoria (R&A 2015). Tuo elokuva on jättänyt minuun syvän vaikutuksen, ja se on kiteytynyt tärkeimpänä elokuvaelämyksenä tuolta ajanjaksolta.”

Teksti: Inari Nikkanen

Tutustu Matti Vesasen muihin töihin täällä.